Rupattelua

Tänään on satanut koko päivän vättä ja välillä sitä on tullut kuin saavistakaatamalla. Niimpä aamulla päätin mennä kotiin ja jättää ryhmäytymis päivän väliin. Oon ihan varma että jos oisin lähtenyt sinne sateeseen leikkimään niin olisin tullut varmasti kipeeksi. Olen viettänyt koko päivän kotona sisällä koneella istuen ja järjestellyt kesän aikana otettuja kuvia. Jotenki tuli jo kauhea ikävä lämpösiä ja aurinkoisia päiviä vaikka eihän ne vielä välttämättä kokonaan ohi ole. 

Nyt mitä tässä oon oikeestaan koko kesän ollut kisaamatta niin oon huoannut että mulla alkaa olemaan jo ikävä niitä lievästi stressaavia mutta upeita kisareissuja. :) On oikeesti kivaa huomata että asia jolle oot uhrannut kirjaimellisesti koko elämän alkaa toteuttamaan siihen asetettuja tavoitteita ja pikkuhiljaa jokin aika sitten mahdottomilta tuntuneet unelmat alkavat olemaan mielessä saavutettuja ja käytännössä ei kovin kaukana siitä että sä oikeasti saat unelmat toteutumaan. Tälläinen tunne tuo mulle ainakin hirmuisesti lisää motivaatiota kaikkiin osa-alueisiin elämässäni kuten kouluun ja muuhun perus jaksamiseen.

Armi iltaheinillä :)

Tähän loppuun vielä pari loimea jotka olisi uutta kotia vailla jossa ne pääsisivät pitämään isoa ponia tai pientä hevosta kuivana ja lämpimänä. :)