29.12 Pakkaspäivä :)

Nyt on joulu ohi ja uusvuos jo nurkantakana, ja mikä parhainta vihdoin on tullu talvi! Sain joululahjaksi Armille uudet vähän paremmat suojat ja satulahuovan. Sekä HW fleece loimen ja siihen sopivat vaaleanpunaiset pintelit. 

Koko joulukuun A on lomaillut kun pelto (ainoa paikka missä meillä voi tällä hetkellä ratsastaa) on ollut aivan älyttömän pehmee. Mutta loma on tehnyt neidille varmaan ihan hyvää, vaikka se nyt vähän pidemmän puoleinen olikin. Toissa päivänä juoksutin ja annoin neidin mennä aikalailla omaa vauhtia ja sieltä  tuli muutamat pukitkin. Siitä tuli hetkellisesti aika hurja. ;) Heti pukkien jälkeen pysähtyi ja käveli luokse! :D 

Eilen oli vapaa kun oli niin kova pakkanen ja tänään ratsastin. Oli älyttömän ihana keli vaikka pakkasta oli sellanen -20, sillä aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä. Aloitin juoksuttamalla vähän aikaan vasempaan kierrokseen enempiä höyryjä pois jonka jälkeen nousin selkään. Käynti työskentely ja apujen kuuntelu oli käsittämättömän vaikeeta ensiksi. Käynnissä kauheeta töyhötystä ja ravissa puskettiin kylki ja lapa eellä millon mihinkäkin suuntaan. Pikkuhiljaa alkoi muisti palautua neidillä joululomilta ja sain työstettyä sitä melko rennoksi. Kuukauden tauon jälkeen tein ihan vaan ympyrällä ravissa tempon vaihtelua ja vasta asetuksia sekä muutaman pysähdyksen. Pääpiirteittäin tein samat asiat kumpaankin suuntaan. Oikee kierros oli hirmu vaikee ja siihen suuntaan se yrittti painaa vähän kuolaimelle ja kaahailla holtittomasti. Hetken tein pienempää ympyrää ja sain neidin sit takas kuulolle kuitenkin. 

Täysin tyytyväinen saan olla siihen miten meni vaikka oli tosi raskasta. Itselläni oli aluspaita ihan märkä! :D Eikä Armillakaan nyt kovin kylmä tullu. Tein loppuverkan ja kävelin jonkin aikaa ja vein pois. 

Kokeilussa oli uudet suojat ja pintelit. Sekä huopa mutta ei näy loimen alta. :) Suojat oli hyvät eikä pintelitkään huonot ollu. Huopa oli vähän hassun mallinen, mutta sekin oli ihan ok. 

Kaiken alku

6kk

Tänään katselin Toivon ja Ponin kuvia niitten uusienomistajien luota, ja mietin miten hyvä tuuri mulla kävi että kumpikin pääsi rakastavaan ja oikeasti hyvään kotiin. Tulee älyttömän hyvä mieli itselle siitä kun tietää että ne on hyvässä hoidossa ja että ne pääsee opettamaan muita yhtä hyvin kuin minua. 

Poni eli Baltikki on tullut meille jo ihan pikkuvarsana 4kk ikäisenä. Voisin kertoa pienen "tarinan" siitä kuinka poni meille saapui, minkä äiti on kertonut. 

 Syksyllä kun olin noi 1,5 vuotias joku joka tiesi vanhempani oli soittanut niille että erään omakotitalon pihalla huutaa heppavauvva että onko sillä jokin hätänä. Äiti ja isäpuoleni olivat sitten lähteneet katsomaan että mikä siellä huutaa. Ja ne löysivät asuinalueelta punaisen pinen ori varsan joka oli 4kk ikäinen ja ilman emää. Mies jonka luona Baltikki oli, oli myynyt Baltikin emän. Jotenkin kummassa ne päätyivät ostamaan tämän punaisen orivarsan pienellä markka summalla. Jotenka meidän 24 muun hevosen joukkoon tuli pikkuinen Baltikki josta piti tulla äitille kisahevonen. 

Pikkuisesta orivarsasta alkoi kehittyä pikkuhiljaa aika hevonen. Mutta se ei ollut pelkkää koon kasvua. Samalla pikkupojan ego kasvoi kasvamistaan eikä sille loppua näkyny. Se halusi kirjaimellisesti tappaa kaikki ympärillä olevat. 

Pian poika alkoi lähennellä ratsueskarilaisen ikää ja äitin harmiksi pojan koko ei ollu se mitä siitä toivottiin pojan myyntiä oli mietitty mutta sit vanhempani oli päätynyt siihen tulokseen että minä kasvan sivussa että ihan turhaa myydä. 

Olin itse kolme/neljä vuotias kun ponin ratsutus alkoi ja minä sain toimia ensimmäisenä ratsastajana! Muistan hämärästi kun täysin ylimielisenä istuin sen selässä kun isäpuoleni talutti ponia tietä pitkin. Tuli äitin vuoro alkaa kertomaan sille mitä aikamiehen täytyy pyynnöstä tehdä ja näin siitä tuli mun kisahevosen alku. 

Baltsulla on ollut aina vahva luonne mutta ihmisiä kohtaan se on ollut kiltti, koska ihminen oli sille ainoa turva, ehkä vähän liian aikaisen vierotuksen vuoksi. Mutta Baltsun itseluottamus oli nuorena poika usskomattoman suuri. Äiti on kertonut kuinka niitten ensimmäisillä maastoreissuilla yhtenä kertana tuli hirvi vastaan. Äiti oli ottanut harjasta kiinni ja varautunut pakenemiseen mutta meiän nuorimies ei lähtenytkään häntäkoipien välissä kotiin vaan pörhisti rintaa ja lähti tanssahtelemaan hirveä kohti. Äiti on sanonut, että onneksi hirvi oli ponia viisaampi. 

Pian tuli aika kun muutimme kerrostaloon ja vaihdoimme vähän elämäntyyliä. Pieni punainen orivauvva joka nyt oli komea nuori ori lähti liisinkiin Vaasaan. Tämä liisinki aika ei ollut ponin eduksi. Siellä olellessa tulisesta nuoresta orista tuli alistettu ruuna. Paljoakaan en tästä liisinki ajasta tiedä mutta sen kunto vuonna 2008 kun se tuli kotiin oli jotain järkyttävää. Kauniista simpsakasta pojasta oli tullu äreä alistunu poni. Sen karva oli kiilloton ja takkuinen ja sen silmissä ei ollut kiiltoa. Madotuksen aikaan se sai pahan ähkyn. Sitä ei oltu vissiin madotettu sinä kolmena/neljänä vuotena vaasassa olon aikaan kertaakaan. Mutta sisukas ponini selvisi siitä.

Äitini alkoi ratsastamaan sitä ja se sai tehdä sen kanssa yli vuoden töitä että se oli ratsastettavissa. Baltikki ei yksin kertaisesti osannut liikua eteenpäin se osoitti kaikesta mieltä "onko pakko" asenteella. Hoitaessa se näykki ja oli vähän kiukkuinen. 

Pian sain itse alkaa ratsastamaan sitä ja se oli kauheaa ja parasta aikaa. Vuoden ajan tipuin siltä melkein joka ratsastus kerta mutta lähdin joka kerta aina uudella innolla takaisin selkään. Suurella päättäväisyydelläni ja ponin uskomattomalla luonteella meistä tuli hyviä! En olisi ikinä uskonut että pääsisin tuon punaisen pojan kanssa niin pitkälle kuin nyt pääsin. Seurakisojen ristikko luokista päästiin Hihsiin hyppäämään Amateurtour luokkaan ja päättelemään meidän menestyksekkäintä kisakautta. Vaikka Helsingissä meille tuli pudotus ekana päivänä ja toisena päivänä hylsy pikku haaverin vuoksi, mutta pelkkä sinne pääsy oli meille jo voitto. 

Poni opetti minulle paljon ja siltä jäi varmasti paljon opettamatta mutta nyt se saa viettää mukavaa perhe elämää uudesssa kodissa jossa sitä hoidetaan hyvin. Toivoin että olisin viimeinen kuka ponilla ratsastaa mutta.... Aina kaikki ei mee niin kuin toivoisi. :)

 3v

Seuraavalla kerralla kerron teille toivosta! :)

Video

Talvi?

Hei lumi ja pakkanen, missä ootte!

Alkaa mennä ihan naurettavaks tämä että joulukuussa sataa vettä ja tarhat on kuravelliä. Pelloista puhumattakaan. Ei pääse liikuttamaan missään kun pohjatpettää ja virtaa alkaa kerääntyä turhauttavan paljon. 

Tänään oli pakko käydä liikuttamassa Armia pellolla vähän liinassa, mutta ei kärsinyt kovin kauaan juoksuttaa kun pelto alkoi upottamaan. Jonkun 20 minuuttia neiti sai juoksennella vähän pitävämmällä ja kuivemmalla pohjalla kui omassa tarhassa. Koko sen ajan A liikkui selkä pyöreänä ja täysin rauhallisesti. Olin aivan varma että sieltä tulee pukkirodeo selkänikamien ojentelut, kun tuuli niin kauheasti ja oltiin keskellä peltoo ja vapaa päiviäkin niin paljon että en edes uskalla laskea. Mut ihan kiva että se energia ei purkaudu mitenkään holtittomalla kaahaamisella. Vapaapäivät alkaa vaikuttaa lähinnä tarhassa olemiseen joka ilmenee pienillä irrotteluilla ja malttamattomuuteena karsinassa.

Ajattelin että voisin laittaa tähän loppuun muutaman vanhemman kuvan A:sta. Ensi kuussa olisi tarkotus tehä kehitys katsaus A:n edistymisestä kun tulee puolivuotta täyteen. Mutta tässä on kaikki varmaan tällä kertaa.

 Lisäksi olisi ihan kiva että tulisi kommentteja ja ehdotuksia postauksiin. Voit täysin vapaasti Anonyyminä kommentoida ja kertoa ehdotuksia. Kaikki kommentit on heti julkisia. Kommentoidessa toki oma järki mukana. :)

Ideoita!!

Nyt kun sain väkerrettyä uuden ulkoasun, voisitte te puolestaan antaa ehdotuksia ja toiveita minkä laista postausta haluaisitte luke. Perus arkipäivän touhuista on vähän tylsistyttävää kertoo, sillä ei se tänäänkään ole sen kummempaa kuin eilen. Tosin eilen Armilla oli vapaapäivä ja tänään juoksutin sen ja se oli täys pissipää kun oli pimeetä, tuuli ja itse olin aika väsynyt. Mutta kuitenkin jokainen ymmärsi pointin. :) 

Voisitte siis pistää toiveita kommentteihin ja nyt tälleen joulukuun ajan liityn jokaisen uuden lukijan blogiin ja voisin vaikka laittaa vielä kommentin kommentista! 

Jännä muuten miten kauan rekisteröinnissä kestää. Armin paperit on ollut menossa jo monen monta kuukautta eikä vieläkään ole kuulunut mitään. Mutta toisaalta ei ne Teponkaan rekisteröinti ollut kovin nopeeta. Sekään ei ole vissiin täysin suomalainen vielä.

Tässä kuussa olisi kaikkien heppojen rokotusten aika ja pitäisi myös madottaa ne kun maa on vihdoin ja viimein jäässä. 

Lyhyestä virsi kaunis, mutta tämä tarinointi oli ideoiden hakua ja pientä mietiskelyä ja tuumailua. :)