Tammikuu

Ollaan aikalailla tammikuun puolessa välin menossa. Joululomaohi ja täydessä arjessa taas seuraavaa lomaa kohti vai mitä? Itsellä ainakin päiväpäivältä on kesäloma enemmän mielessä.

Joululomalla Armi ei liikkunut juurikaan keliolosuhteista johtuen. Mutta kiitos -30 asteen pakkasten, on meillä vihdoin mahdollisuus liikkua säännöllisesti. Armi palasi lomaltaan juoksutuksen merkeissä ja seuraavana päivänä ratsastin kevyesti rennoksi. Siitä seurasi kolme vapaapäivää, koska itsellä meni koulussa niin myöhään. Eilen päästiin laukkailemaan pellolle hankeen ja neiti oli aivan täpinöissään, mutta eipä sillä kunto kestäny kovin kauaan laukata. Tänään se viettää ansaitun vapaapäivän, koska itselläni on taas koulujuttuja niin paljon, että en kerkeä liikuttamaan. Lauantaina suunnittelin juoksutusta ja sunnuntaille vapaapäivän, kun pakkasta luvattu taas niin paljon.

Tauon jäliltä huomasin että oma ratsastus kehittynyt parempaan suuntaan kehonhallinnan suhteen. Nykyään pystyn keventämään pienemmin, enkä irtoo satulasta aina, kun armi kettuilee. Suosittelen siis salilla käyntiä jos tuntuu olevan kehonhallinnassa ongelmia! :)

Joulukuu

Edellisen postauksen kuvassa olleen kissan kuva noin vuosi aikaisemmin

Syksy sen kun jatkuu, vaikka ollaan jo joulukuun puolella pitkästi. Meidän arkeen ei kuulu mitään erityistä, odotellaan päivää jolloinka maa kuivuu tai jäätyy, jotta päästäisiin jatkamaan treenejä.
 Armi on viimeksi liikkunut kunnolla 14.11 ja siitä asti ollaan pysytty kävelylinjalla. Armista alkaa näkemään kyllästymisen merkkejä, mutta toivon mukaan tämän pitäisi olla meidän viimeinen taistelu suomen syksyä ja talvea vastaan saviliejussa. Kesän aikaan alkaa puhaltelemaan meilläkin toivon mukaan voimakkaat myötätuulet ja päästään kehittymään täysillä, mutta siitä lisää vasta sitten kun asia on ajankohtaisempaa. :)

Armin ekoja laukkoja viime vuodelta 2014

 Itse olen alkanut käymään salilla, jotta saan jonkinlaista järkevää tekemistä itselleni ettei pää hajoo ton kuran ja veden seassa. Uskon myös että tuosta uudesta harrastuksesta on hyötyä ratsastukseeni.  Armilla kun on sen verran isot ja pikkuhiljaa alkaa olemaan myös voimakkaat liikkeet, rupee omat voimat loppumaan ratsastaessa. Sen huomasin loppu kesästä, kun päästiin harjoittelemaan laukankokoamista aktiivisesti ja tosissaan. Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen ei vaan ite jaksanut pysyä niin kasassa, jotta hevonenkin olisi voinut. Olen kohta kuukauden verran käynyt salilla ja uskon jo nyt, että muutos oman kehon hallintaan hevosen selässä on huomattava. Kunhan vielä pääsisi ratsastamaan.

2014 syksy

Lomailu on tehnyt Armille hyvää sen pyöreytensä kannalta. Loppu kesästä alkoi neiti laihtua vaikka ruokaa sai sen verran mitä uskalti kerralla antaa ja analysoitua heinää sai jatkuvasti. Nyt sillä on söpö pieni rasvakerros mahan ympärillä ja en malta odottaa miltä ensi kesänä näytetään kun pääsen muuttamaan läskit lihaksiksi! Ehkä ulkonäkö alkaisi muistuttamaan hevosta eikä kirahvin ja lohikäärmeen risteytystä. Toivossa on hyvä elää, mutta ehkä omakin ulkomuoto alkaisi muokkautua kesään mennessä nykytrendiin sopivaksi. ;)  Mitään pakkoa mulla ei siihen tietenkään ole, mutta oishan se kiva kerran elämässä saavuttaa jotain erillaista!

Armin ekat tarha rallit viime syksynä :D

Loppuun vielä voisin hieman mietteitä, tästä blogin kirjoituksesta laittaa. Kirjoittamisessahan en ole mikään aktiivinen täällä, mutta se johtuu siitä että kirjoitan omaksi iloksi enkä lukioiden vuoksi. Silti olisi kivaa jos joskus blogiin tulisi joitain kommentteja postauksista. Mutta vaatiiko se että saa kommentteja sen, että kirjoittaa vähintäänkin joka toinen päivä ja postausten sisältö on kerrontaa siitä, kuinka isi maksaa tai mitä sponsori tuotteita on milloinkin saanut. Mielestäni blogin kirjoittajien kirjoitusten sisältö on pinnallista ja materiaali painotteista. Miksei kukaan kirjoita enään postauksia ratsastuksesta ilman varuste listaa?
 Löytyy blogimaailmasta niitäkin jotka eivät kuulu tuohon sponsori ja materiaali sarjaan mutta silloin niiden blogi usein keskittyy siihen kuinka huono itse on. Postaukset sisältää 80% tekstiä siitä kuinka kirjoittaja on ratsastuksellisesti pettynyt itseensä, eikä omasta mielestä osaa koskaan mitään, eikä varsinkaan ansaitse omaa hevostaan. Hei haloo! Ei kukaan voi ratsastuksellisesti kehittyä ellei osaa olla nöyrä mutta samalla itsevarma ja määrätietoinen. Alamäki alkaa heti, kun alkaa päässään hokemaan että ei ole riittävän taitava. Ratsastuksessa kukaan ei koskaan osaa kaikkea, aina voi ja oppiikin uutta, mutta sitäkään ei mielestäni tarvitsisi sisällyttää jokaiseen blogi tekstiin. Joten siis, miksi kaikki suositut blogit ovat niitä joissa kirjoittaja on keskivertoa varakkaammasta perheestä tai postausten sisältö on kilpavarustelua?
Tämä on asia jota mietin aina aika ajoin, kun luen lukulistani ulkopuolella olevia blogeja. Jätetääs nyt kuitenkin syvällisyys tähän ja menkääs paijaamaan lemmikkejänne tai lukemaan viimeisiin tämän vuoden kokeisiin! Jaetaan ajatuksia ratsastuksesta taas seuraavan kerran, kun koneeni saan auki. Muistakaa olla kilttejä ja lahjoa tonttuja isojen pakettien toivossa. ;)

Syysloma

Minulla alkoi viimeviikon perjantaina syysloma. Vaikka koulua on käyty tälle syksylle vasta muutama kuukausi, on viikon mittainen loma enemmän kuin terve tullut! Itse ainakin olin koeviikon jälkeen ihan loppu. 5 koetta joista kaksi oli englannin kokeita ja loput reaaliaineita. Sen verran voin sanoa että enkku olisi voinut mennä aika paljon paremmin, mutta psyka, historia ja bilsa meni ihan hyvin ja mun lukemisella olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Koulu asiat nyt kuitenkin sikseen ja kerron teille vähän tämän viikon suunnitelmia. Tänään maanantaina Armilla on ansaittu vapaa, sillä se on liikkunut 7 päivää putkeen, pisteet siitä mulle! Huomenna olisi tarkoitus tehdä vähän työskentelyä laukassa, kokoamista ja sen sellaista. Keskiviikkona olisi sen sijaan hömpöttely maasto. Voitais tyttösen kanssa lähtee vähän seikkailemaan metsän keskellä oleville pelloille, kun ne on vihdoin puitu. Torstaina olis Nykäsen valmennus polleparkissa jossa käytiin viime kuussa ensimmäisen kerran. Meidän facebook sivuilta löytyy pieni videon pätkä viime kerralta. Tästä ajattelin tehdä videon, vielä en ole varma teenkö kunnon videopostauksen vaiko pelkästään videon ratsastuksesta. Tähän voitte kertoa mielipiteenne kommentteihin. 

Palaillaas asiaan taas myöhemmin! Meidän kuulumisia voi aktiivisemmin seurata instagramista tai facebookista. Lisäksi on tulossa erikoispostaus kun saavutetaan instagramissa 100 seuraajan raja rikki sekä facebookissa 80 tykkääjän raja menee yli! 

Tauolta palailua

Blogin puolella olen pitänyt ihan kunnon tauon, kun ei ole ollut motivaatiota eikä aikaa alkaa tänne kirjoittelemaan. Kuitenkin nyt olisi tarkoitus tätäkin puolta saada aktivoitua jonkin verran ja ajattelin aloittaa aktivoimisen vastaamalla Jemppunblogin  antamaan Libster Awards- haasteeseen. Kiitos haasteesta siis Jeminalle!

Haasteen säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

1. Paras asia ratsastuksessa? 

 

Onnistumisen tunne sekä se kun hevonen edistyy ja tiedät että se on sun itse tekemän työn loppu tulos.

 

2. Mitä muita harrastuksia sinulla on ratsastuksen jälkeen?

 

Ei mitään.

3. Pahin tippumisesi?

 

Ei varsinaisesti ole pahinta, mutta hirvein oli ehkä silloin kun putosin Baltikilta Larsenin valmennuksessa ja jäin ponin "alle", kun aloitin harjoituksen huolimattomasti. Itseeni ei sattunut mutta tippumisen jälkeen menin paniikkiin enkä pystynyt ratsastamaan siinä valmennuksessa enään. Se tunne oli silloin aivan järkyttävä. Mutta siitä ei jäänyt kuitenkaan mitään traumoja ja sen jälkeen opin valmistelemaan hevosen tehtävään paremmin. :)

--> KUVA EI LIITY TAPAUKSEEN

4. Mikä saa sinut jatkamaan ratsastusta?

 

 

 

 

 

 

 

Sitä ei voi selittää eikä siihen ole mitään varsinaista syytä. Kaikki jotka ratsastavat tietävät sen palavan halun hevosten luo, vaikka ulkona tuulis ja räntää satais vaakatasossa? Joo, en minäkään, mutta silti sinne nelijalkasen luokse lähtee oli se keli tai mieliala millanen hyvänsä ja kotiin palaa useimmiten edes pieni tyytyväisyyden kipinä mielessään. Ne on meidän jokaisen onnekkaan omia terapeutteja! :)

5. Oletko koskaan miettinyt lopettavasi ratsastusta?

 

Kyllä! Sitä tulee yllättävän usein mietittyä, vähintäänkin kerran viikkoon mielessä pyörii ajatus "miksi mä uhraan tälle näin paljon aikaa", mutta vain kerran olen tosissani asiaa harkinnut ja se oli viime kesänä ponin myynnin jälkeen. Silloin mietin että mitä jos lähenkin ponin myyntirahojen kanssa kaupungille ja ostan ITSELLENI kaikkea mitä olen aina halunnut, sitten löysinkin oman harmaanmutanttini ja löysin aivan uuden syyn jatkaa tätä harrastusta joka on pitkälti enemmänkin elämäntapa kuin harrastus.

 

6. Oletko koskaan ajanut?

 

Olen jokusen kerran kärryillä narut käsissä istunut ja Arminkin kanssa työskentelen säännöllisesti ohjasajaen. :)

7. Kisaisitko mieluummin vain koulua vai esteitä? 

 

Kyllä esteet vetävät pidemmän korren tässä asiassa. Multa ei löydy niin hyviä hermoja tai kärsivällisyyttä mitä kouluaitojen sisään tarvittaisiin.

8. Millä hevosella ratsastit ensimmäistä kertaa?

 

Vauvvasta asti mua on hevosten selässä istutettu ja ihan oikea ensimmäinen ratsastus saattoi olla ratsastuskoulun shettiksellä jonka nimi oli Yvonne.

 

9. Oletko koskaan uittanut hevosta?

 

Olen tehnyt sitäkin! :D

 

10. Lempi artistisi?

 

Ei mulla ole oikein mitään yhtä lempparia.

 

11. 3 asiaa jotka saa sinut hyvälle tuulelle. 

1. Santerin kanssa oleminen 

2. Pitkä laukka maasto

3. Asioissa erityinen onnistuminen! :)

Haastan ainoastaan :

Oona ja Fabbe 

 Punahallakonmatkassa

Hollantilaisen matkassa 

 

 1. Kuinka kauan olet ratsastanut?

2.Missä aloitit ratsastamisen?

3. Suurin hevosiin liittyvä haaveesi?

4. Mielestäsi tärkein varuste hevosella?

5. Mielestäsi tärkein varuste ratsastajalla?

6. Kesä, Talvi, Syksy vai Kevät?

 7. Miksi juuri tämä vuoden aika?

8. Paras hevosmuisto?

9. Ratsastus ammattina vai harrastuksena?

10. Miksi?

11. Tavoitteesi ratsastajana?

Hyppyjä

c.Sanna Hirvonen

Nyt on valitettavasti ollut melko pitkä tauko täällä blogin puolella, johtuen täysin siitä että ilman kuvia ei ole mielenkiintoa tännekirjoitella. Meidän facebook sivuilta on pystynyt aktiivisemmin seuraileen meidän puuhia, myös aika-ajoin instagramista. 

Ollaan kaksissa kisoisssa käyty, joista viimesimmät meni ihan älyttömän huonosti. 70cm ja 80cm luokista kummastakin tuli hylsy Armin ohi ajelehtimisen vuoksi. Lähestymisissä neiti jäi taistelemaan puolipidätettä vasten eikä kääntynyt/hidastanut.Vikaa oli kummassakin ja noiden kisojen seurauksena päädyin kuolaimen vaihtoon taas. Kuparirollerin vaihdoin kumipessoaan deltalla ja sillä se on toiminut nyt hyvin sileällä. 

Eilen (maanantaina 20.7) lähettiin LaKuStallille hyppäämään puolenpäivän aikoihin. Armin kanssa ollaan lastausta harjoiteltu nyt jonkin verran, mutta kaikesta huolimatta kotoa lähtemiseen meni noin 15-20min, kun neiti ei halunnu liikkua. Mutta kotiin lakulta Armi käveli suoraan. 

Lopulta kun päästiin perille mentiin äitin kanssa rakentamaan pieni rata kentälle, jonka jälkeen laitettiin Armi kuntoon. Meitä tuli kuvaamaan Sanna ja Jenni, josta sovittiin viikonloppuna. Itselläni tuli hirveet paineet aluksi ja jännitti hirveästi,mutta onneksi jännitys loppui melko nopeaan kun aloitin ravaamaan. 

Alku lämmittelyssä ravasin ympyrällä ihan pienen hetken kumpaankin suuntaan jonka jälkeen nostin laukan ja ratsastin Armia eteenpäin. kun kerrankin oli tilaa ja hyvä pohja. Eka verkka hyppy ristikolle oli hyvä ja pyöreä. Sen jälkeen tuli ihan kohtuulisia muutama. Ristikko nostettiin pystyksi ja tulin sitä muutaman kerran kummastakin suunnasta. Askel ei osunut melkein milloinkaan ja sen seurauksena hypyt tuli ihan juureen ja puomit kolisi. 

Alkuun Armilla oli hirveästi intoa ja se lähti imemään turhankin innokkaasti estettä kohti joka on yksi syy pohjaan tulemiseen, mutta nyt tuon uudenkuolaimen kanssa sain pidettyä sen paremmin hallinnassa. Pystyn jälkeen tulin pientä okseria lävistäjällä johon askel osui paremmin. Tätäkin tulin pari kertaa kummastakin suunnasta. Okserin jälkeen hyppäsin kahenaskeleen sarjan kerran pysty-okserina. Sarjan a-osalla puomit kolisi kun ratsastin liikaa eteen, kun mun olisi pitänyt odottaa ja tästä syystä hyppy tuli puoleen väliin sarjaa ja b-osalta puomit tuli kirjaimellisesti Armin syliin. Kolme kertaa tein saman virheen kunnes Armi keräs ittensä ja nosti etusia vähän nopeammin. Meidän 4 esteen radassa yksi pysty oli  90cm joka on meidän uusi ennätys tällä hetkellä! Kuolaimeen saan olla nyt tyytyväinen, kun koko aika ei mennyt riitelyyn. Nyt täytyy alkaa hyppäämään jumppaa ja sellasta, jotta saadaan vähän nopeutta etusiin. Armi jättää ne niin mielellään välillä vähän roikkumaan. Laukat tytöltä nousee nykyään jo todella hyvin ja kumpikin laukka pyörii hyvin eteen ja niitä saa jo koottuakin ihan kivasti.

Lainaheppa!

Tiistaina tuli käytyä Konginkankaalla ratsastamassa erittäin mielenkiintosella hevosella. Nimi Lady kertoo jo varmasti aika paljon luonteesta, vai mitä? Tamma oli 9vuotias hieno tummanruunikko neljällä valkoisella sukalla. Sen historiasta kerron ihan lyhyesti. Ladyn osti äidin eräs tuttu, joka on erikoistunut vähän hankalampiin hevosiin ja sellasiin. Lady tuli vuosi sitten Minjalle sellasena, että se hyppi pystyyn ja oli kaikkea muuta kuin ratsastettavissa. Minja on vuoden tehnyt töitä tämän kanssa ja saanut siitä aivan uskomattoman hienon! 

Minja on itse kouluratsastaja ja pyysi minua ratsastamaan sillä jos alkaisin hyppäämään sillä, koska Minja epäilee että Ladyn hermot ei kestä kouluradalle. 

Yhden aikoihin oltiin Minjan tallilla ja aloin laittamaan Ladyä kuntoon. Otettiin äidin kiefferi mukaan, koska Minjalla ei ollut este satulaa sille. Penkki oli just sopiva selkään karvan kanssa. Hyvä mulle, koska en pahemmin perustu koulujakkaroista. 

Talutin Ladyn kentälle ja nousin selkään. Minja oli kertonut mulle mitä tamma tekee, mutta en odottanut että se tuntuisi ihan niin pelottavalta miltä se tuntui. Kun olin selässä ja lähin kävelemään sillä, ei kävely ollu kuin pieni toive tajunnassa. Tyttö lähti ravaamaan ilman minkään laista kuuntelua ja kierroksen jälkeen nosti laukan, eikä ollut pienintä ajatustakaan sillä siirtyä raviin taikka käyntiin. Kaiken mukavuuden kruunasi se, kun tamma heilutti päätä ylös alas, vaikka ohjat oli löysällä. Tätä kesti noin kymmenisen miuuttia jonka jälkeen se alkoi kuuntelemaan. Aloin ravaamaan ympyrällä taivuttaen sitä sisälle ja vähän ulos. Ja joka viidennellä askeleella se heilutti päätä. Laukassa pyrin vaan rauhottamaan sitä ja saamaan tammaa tasaisemmaksi.

Jonkin ajan kuluttua tuli kaikille aivan uusi ilmiö, nimittäin Lady meni kaikkia apuja vasten portin luokse eikä liikkunut sieltä pois. Se toi ratsastamiseen pientä lisä haastavuutta, mutta siitä huolimatta otin muutaman hypyn jumpalle. Jumpat meni ihan kivasti ja sen jälkeen tamma kuunteli hyvin, kunnes päätti taas mennä portille. Kaikesta huolimatta tykkäsin Ladystä melko paljon ja voi olla että täällä blogin puolella siitä kuulee välillä taas lisää. Sen ryttyily oli melko selvästi vaan kokeilua, kun olin uusi ratsastaja sen selässä. Ensi kerralla voi olla että menee jo paljon paremmin. ;) Iso kiitos Minjalle hevosen lainasta! 

Tiistaina ratsastin myös Armin ja sen kanssa meni ihan kivasti, se ei ihan niin hyvä ollu kuin maanantaina, mutta veikkaan että se johtui siitä, että menin sen vanhalla satulalla vahingossa kun en ajatellut loppuun asti. 

Eilen tytteli meni vielä paremmin kuin maanantaina. Tein ravissa siirtymisiä paljon käyntiin ja harjoiteltiin peruutusta myös. Yleensä se hyppää pystyy jos pyydän sitä peruttamaan, mutta eilen se ei tehnyt sitä kertaakaan. Jes! Lisäksi tein laukan nostoja kumpaankin suuntaan ja oikeeseen kierrokseen tuli muutama todella hyvä! Myös muutama laukan vaihto tuli kokeiltua ja nooh... Vasemmasta kierroksesta oikeeseen kierrokseen laukan vaihto tulee hyvin, mutta täysin Armin oman pään mukaan. Sille riittää jos se, kun käännän sen ja suoristan  lävistäjälle on tamma kahen metrin korkeudesssa kuolainta vasten jonka jälkeen lähtee raketin lailla eteenpäin, kun jalat koskettaa maata. Laukanvaihdoissa on siis vielä aika paljon hienosäätöä tehtävänä.

Kuvia

Tänään äiti tuli kuvaamaan kun ratsastin Armin. Samalla meillä oli kokeilussa siskoni hevosen Börjen Tattini satula. Penkki asettui selkään paremmin kuin tytön oma satula, jotenka jatkossa mennään jonkun aikaa nyt siskoni kanssa samalla satulalla.Jos en nyt täysin väärin muista niin sunnuntaina lähetään Armin kanssa kisoihin ja me hypätään varmaankin 70 ja 80cm. Se miksi päätettiin hypätä 80cm on se että Armi ei reagoi 60cm korkusiin esteisiin oikein mitenkään. Ja kun tuo korkeus ero ei ihan vielä ole mikään hirveen merkittävän suuri verrattuna Armin kokoon. Itseäni kyllä jännittää ja paljon, mutta ehkä tää jännitys vähenee kun kisat on lähempänä.