Mitä tänään tapahtu...?

Heippa vaan kaikille! Eilen jo arvuuttelin perjantai mysteeristä ja oon tänään laittanut ighen kuvia joista joku oikein näppärä on voinut arvata mitä on tapahtunut.

Eli siis tämä päivä alkoi sillä kun äiti haki minut ja kopin Santerin luota, lastattiin Armi nopeasti autoon ja lähettiin ajamaan. Yleensä lastauksessa on tarvittu liinoja, mutta tällä kertaa A käveli mun perässä pää alaalla suoraan koppiin. Jee! Ajomatkaa meillä oli sellanen reilu vartti. Ja mihinköhän me päädyttiin?

Matkamme kävi nelkkarin toisella puolella sijaitsevalle LaKuStallille, jossa A asustaa seuraavan kuukauden. Ja miksikö neiti muutti sinne kuukaudeksi? Syy siihen on yksin kertainen. Saan kuukauden ajan ratsastaa sitä kunnon puitteissa ja pohjalla sekä viedä sitä eteenpäin, sillä kotona ainoa liikutus paikka on joko maasto tai pelto. Maastoon en uskalla vielä lähteä ja pellolla perus työskentely on vähän turhan haastavaa vielä.
Ensimmäinen päivä käytettiin heti jo hyödyks ja ratsastin An koulun jälkeen. Aluksi uusi paikka sai neidin vähän liitelemään ja pöriseen mutta maltillisen työstämisen myötä alkoi keskittyminen palata työhön. Aloitin ratsastamisen tekemällä n.4-5 ympyrää kummallakin pitkälläsivulla käynnissä. Samaa tein ravissa. Lisäksi harjoiteltiin sulkutaivutuksia käynnissä että ravissa. Oikea kierros oli hirmu vaikea eikä siihen suuntaan saatu kuin ihan muutama onnistunu pätkä. Vasen oli taas hirveän helppo ja saatiin ravissakin onnistumaan sulkutaivutukset oikein mallikkaasti. Aivan lopuksi otin muutaman laukkaympyrän kumpaankin kierrokseen. Vasen kierros oli taas hhirmupaljon helpompi, kun taas oikea toi omia haasteita. Laukka nousi nätisti mutta oikeassa kierroksessa aloitettiin vasta- tai ristilaukalla josta sit korjattiin oikeaan. Pari pukkiakin tuli kun ei ois millään jaksanu enää laukata.
Kokonaisuudessa saan olla älyttömän tyytyväinen tytön työskentelyyn tänään. :) 

Huomenna äiti käy liikuttamassa ja hoitamassa Armin, kun itse lähen kyläilemään mummona ja papan luo. :)

Perjantai mysteeri

Perjantaina tulossa jotain erikoista! Pysykää mukana jos tahdotte tietää mitä. ;)

Peltolaukkailua

Mun oli tarkoitus julkaista tää postaus jo viime viikonloppuna mutta se on vähän jäänyt. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. :)

Viime viikonloppu meni armin kanssa hankitreenissä. Neiti oli vähän pörheä kun joutui itse selviämään pellolle. Aluksi kävelin tampatulla ympyrällä ja hain tuntumaa. Aloin pikkuhiljaa ravaamaan ja annoin tytön liikkua vapaasti löysällä ohjalla. 

Hetken kun oli ravaillut kumpaankin suuntaan aloin isontamaa ympyrää hankeen.

Kun hangessa piti vähän pidempään mennä nosti A laukan! Ihan itse ilman minkään laista eteenpäin pyytämistä. 

Toisena päivänä tein samoja juttuja.

Viikolla tein sit vähän tarkempaa työtä harjotusravissa. Pysähdyksiä ja taivutuksia.

Syvällisiä

Blogin puolella on nyt ollut melko hiljaista koko loman ajan. Ajattelin että oisin voinut tehdä tallipäivä postauksen videona ja vaikka mitä, mutta enhän mä saanut oikein mitään aikaseks. Armi on liikkunut nyt 2-4 kertaa viikossa eli ihan liian vähän. Mutta ei ole ollut vaan motivaatiota lähtee ulos tuulen ja pakkasen keskelle palelemaan tai vastakohtasesti räntäsateen keskelle taiteilemaan.
   Kaikella rehellisyydellä voisin luvata itselleni seekä Armille pienen lupauksen tälle vuodelle, joka olisi sellainen että ryhdistyisin enkä aina keksis tekosyitä olla lähtemästä ratsastamaan. Kuinka tuttuja teille on "siellä on jo aika pimeetä" ja "kello on jo aika paljon ja pitäs läksyjäkin tehä" tai se että "mä huomenna ratsastan päivänvalolla"?
Musta tuntuu että melko monella on joskus tälläsiä selitys kausia, mutta mulla niitä tuntuu olevan joka toinen kuukausi. Mutta se on nyt tosi asia että mun on ryhdistäydyttävä! Niin Armin kuin koulunkin kanssa.
   Jonkin laisena osallisena tähän motivaatiottomuuteen saattaa olla se että Armin kanssa ei olla edistytty nyt oikein yhtään. A on hyvä ratsastaa ja toimii ihan ok, MUTTA me ei löydetä sitä laukkaa, ei sit ei millään. Eikä asiaan auta yhtään se että kun A menee epävarmaksi niin itse olen paniikin omaisessa tilassa siellä selässä, kun en tiedä itse mitä tehdä. Ja vielä kun hevonen ei tiedä mitä sen pitää tehdä niin tilanne silloin alkaa muistuttamaan aikapommia. Ja tästä syystä olen äidin kanssa miettinyt, että jos Armin laittas jollekkin ammattilaiselle kuukaudeksi opettelemaan ja hakemaan itseluottamusta. Ja itse lisäisin varmuutta ja rohkeutta ja varsinkin kärsivällisyyttä kuukauden ajan ratsastamalla siskoni hevosella Börjellä. Mutta tää kaikki on vielä puhumisen tasolla, joten ei siitä nyt sen enempää. Jätetään asia vielä hautumaan.
   Ens kuussa 21 päivä meidän olisi tarkoitus lähteä ensimmäisiin rataharjotuksiin neidin kanssa, jotka on polleparkissa. Jännää miten onnistun nyt jo jännittämään sitä niin kauheasti. Pelkkä ajattelu asiasta saa jalat ihan veteliks ja sykkeen nousemaan. :D

Tässä tuli nyt pieniä syvällisiä pohdiskeluja ja jotain. Kuvat on joulun aikaan otettuja, koska viime aikoina ei ole ollut oikein kuvaajia saatavilla. :)

 Vähän velmu ilme toisella :'D