Lainaheppa!

Tiistaina tuli käytyä Konginkankaalla ratsastamassa erittäin mielenkiintosella hevosella. Nimi Lady kertoo jo varmasti aika paljon luonteesta, vai mitä? Tamma oli 9vuotias hieno tummanruunikko neljällä valkoisella sukalla. Sen historiasta kerron ihan lyhyesti. Ladyn osti äidin eräs tuttu, joka on erikoistunut vähän hankalampiin hevosiin ja sellasiin. Lady tuli vuosi sitten Minjalle sellasena, että se hyppi pystyyn ja oli kaikkea muuta kuin ratsastettavissa. Minja on vuoden tehnyt töitä tämän kanssa ja saanut siitä aivan uskomattoman hienon! 

Minja on itse kouluratsastaja ja pyysi minua ratsastamaan sillä jos alkaisin hyppäämään sillä, koska Minja epäilee että Ladyn hermot ei kestä kouluradalle. 

Yhden aikoihin oltiin Minjan tallilla ja aloin laittamaan Ladyä kuntoon. Otettiin äidin kiefferi mukaan, koska Minjalla ei ollut este satulaa sille. Penkki oli just sopiva selkään karvan kanssa. Hyvä mulle, koska en pahemmin perustu koulujakkaroista. 

Talutin Ladyn kentälle ja nousin selkään. Minja oli kertonut mulle mitä tamma tekee, mutta en odottanut että se tuntuisi ihan niin pelottavalta miltä se tuntui. Kun olin selässä ja lähin kävelemään sillä, ei kävely ollu kuin pieni toive tajunnassa. Tyttö lähti ravaamaan ilman minkään laista kuuntelua ja kierroksen jälkeen nosti laukan, eikä ollut pienintä ajatustakaan sillä siirtyä raviin taikka käyntiin. Kaiken mukavuuden kruunasi se, kun tamma heilutti päätä ylös alas, vaikka ohjat oli löysällä. Tätä kesti noin kymmenisen miuuttia jonka jälkeen se alkoi kuuntelemaan. Aloin ravaamaan ympyrällä taivuttaen sitä sisälle ja vähän ulos. Ja joka viidennellä askeleella se heilutti päätä. Laukassa pyrin vaan rauhottamaan sitä ja saamaan tammaa tasaisemmaksi.

Jonkin ajan kuluttua tuli kaikille aivan uusi ilmiö, nimittäin Lady meni kaikkia apuja vasten portin luokse eikä liikkunut sieltä pois. Se toi ratsastamiseen pientä lisä haastavuutta, mutta siitä huolimatta otin muutaman hypyn jumpalle. Jumpat meni ihan kivasti ja sen jälkeen tamma kuunteli hyvin, kunnes päätti taas mennä portille. Kaikesta huolimatta tykkäsin Ladystä melko paljon ja voi olla että täällä blogin puolella siitä kuulee välillä taas lisää. Sen ryttyily oli melko selvästi vaan kokeilua, kun olin uusi ratsastaja sen selässä. Ensi kerralla voi olla että menee jo paljon paremmin. ;) Iso kiitos Minjalle hevosen lainasta! 

Tiistaina ratsastin myös Armin ja sen kanssa meni ihan kivasti, se ei ihan niin hyvä ollu kuin maanantaina, mutta veikkaan että se johtui siitä, että menin sen vanhalla satulalla vahingossa kun en ajatellut loppuun asti. 

Eilen tytteli meni vielä paremmin kuin maanantaina. Tein ravissa siirtymisiä paljon käyntiin ja harjoiteltiin peruutusta myös. Yleensä se hyppää pystyy jos pyydän sitä peruttamaan, mutta eilen se ei tehnyt sitä kertaakaan. Jes! Lisäksi tein laukan nostoja kumpaankin suuntaan ja oikeeseen kierrokseen tuli muutama todella hyvä! Myös muutama laukan vaihto tuli kokeiltua ja nooh... Vasemmasta kierroksesta oikeeseen kierrokseen laukan vaihto tulee hyvin, mutta täysin Armin oman pään mukaan. Sille riittää jos se, kun käännän sen ja suoristan  lävistäjälle on tamma kahen metrin korkeudesssa kuolainta vasten jonka jälkeen lähtee raketin lailla eteenpäin, kun jalat koskettaa maata. Laukanvaihdoissa on siis vielä aika paljon hienosäätöä tehtävänä.

Kuvia

Tänään äiti tuli kuvaamaan kun ratsastin Armin. Samalla meillä oli kokeilussa siskoni hevosen Börjen Tattini satula. Penkki asettui selkään paremmin kuin tytön oma satula, jotenka jatkossa mennään jonkun aikaa nyt siskoni kanssa samalla satulalla.Jos en nyt täysin väärin muista niin sunnuntaina lähetään Armin kanssa kisoihin ja me hypätään varmaankin 70 ja 80cm. Se miksi päätettiin hypätä 80cm on se että Armi ei reagoi 60cm korkusiin esteisiin oikein mitenkään. Ja kun tuo korkeus ero ei ihan vielä ole mikään hirveen merkittävän suuri verrattuna Armin kokoon. Itseäni kyllä jännittää ja paljon, mutta ehkä tää jännitys vähenee kun kisat on lähempänä.

Höpötystä

Kesäloman eka viikko on pian takana ja oon jo niin lomalla kun ihminen voi vaan olla! Muutama päivä meni täydellisesti pelkästään lahnatessa Santerin kanssa alkuviikosta, kun Armi arkoi etujalkoja. Aluksi luulin että se sillä on jaloissa jotain, kun se oli vähän hillunu tarhassa edellisenä päivänä, ajattelin myös että se on voinut taas kerran nukahtaa ja kaatua etupolvilleen jonka seurauksena polvet ois voinu vähän tärähtää jonka takia arkoi, oon nimittäin parikertaa nähnyt sille käyvän niin jotenka siis hoidin jalkoja pari päivää laittammalla linimenttiä yöksi ja kylmäsin päivällä. Kun tehostettu jalkojen hoito ei auttanut, kävi kengittäjä katsomassa ettei sillä ole mitään paisetta kaviossa tai muuta vastaavaa. Yllärinä kavionseinämät oli ohuet joita sit arkoi, meillä on vähän saviset tarhat ja ne on ollut nyt todella kuivat ja selvästi kuivattaneet vähän kaikkien kavioita vaikka öljytään niitä päivittäin, jotenka siis laitettiin seuraavana päivänä pohjalliset tytölle eteen. 

Tänään päästiin jo tekemään hyvin töitä. Aluksi tyttö oli ravissa vähän epäpuhas kun keventelin, mutta pian tasoittui ja epäpuhtaus loppui. Voi olla että äkkiseltään pohjalliset on aika vieraat jalkaan, kun Armilla on muutenkin ollut vasta vuoden verran kengät jalassa. 

Tein ravissa ympyrällä taivutuksia ja istunnalla hidastamista sekä askeleen pidentämistä. Vasempaan kierrokseen Armi ei taipunut kauheen hyvin, eikä muutenkaan ollut mikään älyttömän hyvä, riiteeli hirveesti kuolainta vastaan ja juoksi alta pois. Tein paljon puolipidätteitä ja johdin ulkokädellä ulos päin samalla sisäkättä nostaen aavistuksen verran, tätä toistin rauhallisesti kaks kolme kertaa kierroksen aikana niin kauan kunnes sain avut läpi ja tytön vähän rennommaksi. Oikea kierros oli taas paljon parempi, mikä yleensä on Armille se heikompi suunta. Siihn suuntaan tein vähemmän aikaa töitä ja annoin kävellä hetken pitkin ohjin. Ravin jälkeen aloitin vasemmassa laukassa laukkaamaan ympyrää kevyessä istunnassa antaen Armin venyttää kaulaa alas. Tämän jälkeen vaihdoin suunnan ja tein pari laukan nosto harjoitusta oikeaan, jonka jälkeen aloin ratsastamaan kentän muotoista aluetta pitkillä sivuilla laukkaa avaten ja lyhyilläsivuilla lyhentäen, lisäksi tein joka toisella kierroksella pienen ympyrän lyhyensivun keskelle. Oikeaan kierrokseen Armi puri aluksi kulaimeen ja kaahotti kaula pitkänä ulospäin katsoen kaikkia apuja karkuun. Tein pari pysähdystä ja ravasin hetken pienellä ympyrällä oikealle jonka jälkeen aloitin tehtävän alusta, joka sujui lopulta oikein hyvin. Vasen sujui laukassa paremmin ja tein siihen vähemmän aikaa töitä.

Loppuravit ravasin kahdeksikolla eteen alas, pyrkien rauhalliseen ja rentoon hevoseen. Ei mennyt kauaankaan kun Armi alkoi päristellä, ravasin vielä hetken jonka jälkeen kävelin pellon ympäri ja hoidin tytön pois.

Tänään Armi sai jäädä laitumelle yöksi, kun sää on forecan mukaan ihan hyvä, eikä pitäisi sataa vettä. Ihanaa! Huomenna ei siis tarvii siivota karsinaa! Huomenna voi olla että saan kuvia niistä killerin kisoista ja saatan ehkä jopa keretä lataamaan ne tänne. 

Ja muuten, Armille on kehittynyt aika hyvä heinämaha nyt vihdoin ja viimein! Muutenkin sen selkä on täyttynyt hyvin. Enään täytyisi saada sopiva satula sille, mutta ihan ennen sitä täytyisi päästä sen vanhasta Espritistä eroon sekä/tai ponin vanhasta satulasta Stubbenin Juventuksesta. Voisin tässä joku päivä laittaa tännekkin niistä myynti ilmoituksen kuvien kanssa, jos sattuis käymään niin että joku tänne eksyneistä etsisi juuri kyseisiä estepenkkejä. ;)