Joulukuu

Edellisen postauksen kuvassa olleen kissan kuva noin vuosi aikaisemmin

Syksy sen kun jatkuu, vaikka ollaan jo joulukuun puolella pitkästi. Meidän arkeen ei kuulu mitään erityistä, odotellaan päivää jolloinka maa kuivuu tai jäätyy, jotta päästäisiin jatkamaan treenejä.
 Armi on viimeksi liikkunut kunnolla 14.11 ja siitä asti ollaan pysytty kävelylinjalla. Armista alkaa näkemään kyllästymisen merkkejä, mutta toivon mukaan tämän pitäisi olla meidän viimeinen taistelu suomen syksyä ja talvea vastaan saviliejussa. Kesän aikaan alkaa puhaltelemaan meilläkin toivon mukaan voimakkaat myötätuulet ja päästään kehittymään täysillä, mutta siitä lisää vasta sitten kun asia on ajankohtaisempaa. :)

Armin ekoja laukkoja viime vuodelta 2014

 Itse olen alkanut käymään salilla, jotta saan jonkinlaista järkevää tekemistä itselleni ettei pää hajoo ton kuran ja veden seassa. Uskon myös että tuosta uudesta harrastuksesta on hyötyä ratsastukseeni.  Armilla kun on sen verran isot ja pikkuhiljaa alkaa olemaan myös voimakkaat liikkeet, rupee omat voimat loppumaan ratsastaessa. Sen huomasin loppu kesästä, kun päästiin harjoittelemaan laukankokoamista aktiivisesti ja tosissaan. Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen ei vaan ite jaksanut pysyä niin kasassa, jotta hevonenkin olisi voinut. Olen kohta kuukauden verran käynyt salilla ja uskon jo nyt, että muutos oman kehon hallintaan hevosen selässä on huomattava. Kunhan vielä pääsisi ratsastamaan.

2014 syksy

Lomailu on tehnyt Armille hyvää sen pyöreytensä kannalta. Loppu kesästä alkoi neiti laihtua vaikka ruokaa sai sen verran mitä uskalti kerralla antaa ja analysoitua heinää sai jatkuvasti. Nyt sillä on söpö pieni rasvakerros mahan ympärillä ja en malta odottaa miltä ensi kesänä näytetään kun pääsen muuttamaan läskit lihaksiksi! Ehkä ulkonäkö alkaisi muistuttamaan hevosta eikä kirahvin ja lohikäärmeen risteytystä. Toivossa on hyvä elää, mutta ehkä omakin ulkomuoto alkaisi muokkautua kesään mennessä nykytrendiin sopivaksi. ;)  Mitään pakkoa mulla ei siihen tietenkään ole, mutta oishan se kiva kerran elämässä saavuttaa jotain erillaista!

Armin ekat tarha rallit viime syksynä :D

Loppuun vielä voisin hieman mietteitä, tästä blogin kirjoituksesta laittaa. Kirjoittamisessahan en ole mikään aktiivinen täällä, mutta se johtuu siitä että kirjoitan omaksi iloksi enkä lukioiden vuoksi. Silti olisi kivaa jos joskus blogiin tulisi joitain kommentteja postauksista. Mutta vaatiiko se että saa kommentteja sen, että kirjoittaa vähintäänkin joka toinen päivä ja postausten sisältö on kerrontaa siitä, kuinka isi maksaa tai mitä sponsori tuotteita on milloinkin saanut. Mielestäni blogin kirjoittajien kirjoitusten sisältö on pinnallista ja materiaali painotteista. Miksei kukaan kirjoita enään postauksia ratsastuksesta ilman varuste listaa?
 Löytyy blogimaailmasta niitäkin jotka eivät kuulu tuohon sponsori ja materiaali sarjaan mutta silloin niiden blogi usein keskittyy siihen kuinka huono itse on. Postaukset sisältää 80% tekstiä siitä kuinka kirjoittaja on ratsastuksellisesti pettynyt itseensä, eikä omasta mielestä osaa koskaan mitään, eikä varsinkaan ansaitse omaa hevostaan. Hei haloo! Ei kukaan voi ratsastuksellisesti kehittyä ellei osaa olla nöyrä mutta samalla itsevarma ja määrätietoinen. Alamäki alkaa heti, kun alkaa päässään hokemaan että ei ole riittävän taitava. Ratsastuksessa kukaan ei koskaan osaa kaikkea, aina voi ja oppiikin uutta, mutta sitäkään ei mielestäni tarvitsisi sisällyttää jokaiseen blogi tekstiin. Joten siis, miksi kaikki suositut blogit ovat niitä joissa kirjoittaja on keskivertoa varakkaammasta perheestä tai postausten sisältö on kilpavarustelua?
Tämä on asia jota mietin aina aika ajoin, kun luen lukulistani ulkopuolella olevia blogeja. Jätetääs nyt kuitenkin syvällisyys tähän ja menkääs paijaamaan lemmikkejänne tai lukemaan viimeisiin tämän vuoden kokeisiin! Jaetaan ajatuksia ratsastuksesta taas seuraavan kerran, kun koneeni saan auki. Muistakaa olla kilttejä ja lahjoa tonttuja isojen pakettien toivossa. ;)