Lupaamani varustepostauksen julkaisu vähän venyi teknillisistä ongelmista. Meillä ei ole netti toiminut pariin päivään. Tai on toiminut, mutta  nopeudet on ollu niin alhaisia että en ole viittinyt edes avata tietokonetta. Mutta tässä se nyt sit vihdoin ja viimein tulee. :)

Eli siis aikasemmin kertomani satula sopi Armille ja se nyt jää meille. Satula vaatii alleen ainakin vielä toistaiseksi memoryfoam alusen.

Satula on Cliff Barnsby Esprit.

Itse sain uudet ratsastushousut (HKM) ja Cascon champ kypärän.

Cascon kypärät on omasta mielestäni hirmu kivoja keveytensä ja istuuvuuden vuoksi. Ulkonäkö ei kypärässä kovin monia miellytä mitä olen kuullut mutta itsetykkään. Housut on HKM:n, mallia en muista nyt mutta niissä on kiva korkea vyötärö ja leveä kuminauha joka tuo tukevan tunteen. Tarkempia kuvia housuista ei ole mutta näet ne ratsastuskuvista viime postauksessa tai tän postauksen lopusta. Kaikki tavarat on Konitorista.

Sitten eiliseen ratsastukseen. Eilen käytiin taas kentällä ja tehtiin samoja asioita kuin viimeksi, eli taivutuksia ja tempon vaihteluita. Armi alkoi lopussa liikkumaan kivasti kun oltiin selvitty pikku Armeja syövästä penkistä, joka tuli vaanimaan neitiä noin puolessavälin eikä Armi millään ymmärtänyt että se ei tällä kertaa meinaa syödä sitä. Tosin joku kerta voikin jos tuommosia tyhmyyksiä alkaa esiintymään. ;)

Armin kehitys on uskomattoman nopeaa. Nyt se osaa taipua kaarteen mukaisesti mistä se ei vielä viikko sitten ymmärtänyt vielä mitään. Eilen otettiin myös laukannostoharjotuksia. Etupää ottaa askeleen laukkaa mutta takaa sen koordinaatio kyky ei riitä jatkamaan laukkaa tai sitten sillä ei ole riittävästi voimaa siihen vielä. Voi myös olla että kummallakin tekijällä on oma osansa asiaan. Omassa ratsastuksessa mun pitäisi saada nenä ylös kun hautaudun pääni kanssa hartioitten väliin. Kädet on noussut aika hyvälle tasolle verrattuna siihen mitä ne vähän aikaa sitten vielä oli.

Reippailtiin tänään Armin kanssa kentälle hirmusessa tuulessa. Itse talutin sen sinne pissit housussa vaikka neiti käveli ihan tyynen rauhallisesti. :) Kun vihdoin kentälle päästiin juoksutin sitä liinassa kumpaankin suuntaan pari minuuttia ja katoin ottaako se tuulesta mitään sieppejä. Ei ottanut sieppejä, joten ei muuta kuin tarzan puuhun ja menoks.

Aluksi kävelin kentän ympäri pitkin ohjin jonka jälkeen jäin päätyympyrälle. Käynnissä tein asetuksia ulos ja sisälle ja pari pysähdystä jotka onnistui hyvin. Aloitin oikeaan kierrokseen, vaihdoin suunnan tein samat asiat vasempaan, vaihdoin taas suunnan ja otin ravin. Ravissa keskityin siihen että Armi pyrkii riittävästi eteenpäin.
Oikeeseen kierrokseen Armi liikkuu paremmin ja omalla moottorilla, joten sain keskittyä taivutteluun ja vähän kokoamiseen.  Vasempaan se taas hiipiii eikä oikein halua ravata mutta pienen eteenpäin ratsastuksen jälkeen se rupesi tulemaan ihan kivaa ravia ja moottori löytyä.

A

Armi ei kyttäilly mitään eikä edes säpsyny vaikka tuuli niin kovasti ja lenkkeiliöitä suhahteli puskan takaa useampaankin otteeseen. :) Huomenna Armilla on vapaa päivä koska mulla on koulua 8-16 ja Santeri tulee meille. Mutta käydään varmaan metässä ja tiellä talutus kävelyllä ja harjotellaan kuuntelemista maasta käsin.

  Tää on vaan niin kivaa kun on tuommonen täydellinenponi joka oppii nopeesti ja näyttää tilanteessa kuin tilanteessa hyvälle ja käyttäytyy järkevästi. <3
Lähipäivinä tulee juttua meidän uusista kamoista mitä ollaan nyt hankittu ja saatu. Loppuun vielä muutama kuva lisää. Kuvia tuli tänään nin paljon että on valinnan vaikeuksia. :)

Rupattelua

Tänään on satanut koko päivän vättä ja välillä sitä on tullut kuin saavistakaatamalla. Niimpä aamulla päätin mennä kotiin ja jättää ryhmäytymis päivän väliin. Oon ihan varma että jos oisin lähtenyt sinne sateeseen leikkimään niin olisin tullut varmasti kipeeksi. Olen viettänyt koko päivän kotona sisällä koneella istuen ja järjestellyt kesän aikana otettuja kuvia. Jotenki tuli jo kauhea ikävä lämpösiä ja aurinkoisia päiviä vaikka eihän ne vielä välttämättä kokonaan ohi ole. 

Nyt mitä tässä oon oikeestaan koko kesän ollut kisaamatta niin oon huoannut että mulla alkaa olemaan jo ikävä niitä lievästi stressaavia mutta upeita kisareissuja. :) On oikeesti kivaa huomata että asia jolle oot uhrannut kirjaimellisesti koko elämän alkaa toteuttamaan siihen asetettuja tavoitteita ja pikkuhiljaa jokin aika sitten mahdottomilta tuntuneet unelmat alkavat olemaan mielessä saavutettuja ja käytännössä ei kovin kaukana siitä että sä oikeasti saat unelmat toteutumaan. Tälläinen tunne tuo mulle ainakin hirmuisesti lisää motivaatiota kaikkiin osa-alueisiin elämässäni kuten kouluun ja muuhun perus jaksamiseen.

Armi iltaheinillä :)

Tähän loppuun vielä pari loimea jotka olisi uutta kotia vailla jossa ne pääsisivät pitämään isoa ponia tai pientä hevosta kuivana ja lämpimänä. :)

Perjantai oli Armin vp johtuen omasta laiskuudestani, joten en tehnyt sen kanssa yhtään mitään. Lauantaina ratsastin Armin iltapäivästä. Ratsastaessa tyttö on alkanut toimimaan jo isonhepan tavoin. Ollaan päästy harjoittelemaan ympyrällä taivutteluja ja tempon vaihteluja ravissa. Armi oppii asioita hirmu nopeasti ja se on vaan hyvä asia. :) Ravissa tein niitä tempon vaihteluita niin lopussa huomasi hyvin että kun Armi väsyy se pysähtyy ja juurtuu paikalleen. 

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kentällä ja juoksutin sen siellä. Kentälle meiltä on noin vajaa 1,5km. Kävellessä sinne se pelkäsi takaa tulevaa pyöräilijää joka ajoi kovaa eikä puhunut mitään vaikka pyysin useampaan kertaan. Pyöräilijä sai lievän järkytyksen kun sellainen 170+cm korkea harmaa tanssahteleva eläin kääntyy 180 astetta suoraan sen eteen. Tämän tapahtuman jälkeen kerroin miehelle ystävällisesti miten kannatta lähestyä hevosta joka ei matele jättäen kahta vanaa jälkeensä.

Kentällä oli meidän lisäksi kaksi muuta hevosta joista Armi ei välittänyt mitään. Liinassa tein sillä aluksi ravissa taas tempon vaihteluja ja sen jälkeen harjoiteltiin laukkaa kun oli siihen sopiva pohja. (kotona pellolla ei uskalla laukkuuttaa koska ei ole hokkeja) Armilta löytyy melko voimakas laukka, enkä malta odottaa että pääsen työskentelemään sen kanssa laukassa paremmin.

Tein samat asiat kumpaakin suuntaan, oikeaan kierrokseen se meni hieman huonommin mutta sen voi laittaa varmasti väsymyksen piikkiin sillä neitosen kunto ei ole kovinkaan hyvä ja Armi oli melko hikinen kun päästiin kotiin. :)

Börje oli vähän väsynyt. Päivällä kun menin kotiin börje makasi tuolleen ja liikutti takajalkoja aivan kuin olisi juossut :D

15.8

Torstaina juoksutin armin. Ekaa kertaa teetin sillä liianssa töitä siten että pienensin ympyrää ravissa paljon ja vaadin sitä lyhentään ja sitten taas isommalle ympyrälle isontaen ravia. Sen jälkeen tein ravi käynti siirtymisiä.

Mulla alkoi maanantaina koulu ja päivät menny nyt niin nopeasti että ei ole kerennyt tänne kirjoitella. Aloitin siis ensimmäisen lukio vuoteni ja voin sanoa näin kahen päivän jälkeen että itseluottamukseni opintojani kohtaan horjuu jo ja pahasti. Mutta uskon kuitenkin että selviän kohtuu hyvin siitä kunhan muistan opisekella. 

Armin olen ratsastanut sunnuntaina ja maanantaina, tänään sillä oli vapaa päivä koska meidän 6v lv ruunan uudet omistajat tulivat hakemaan sen. Sunnuntaina armin kanssa harjoteltiin korokkeen vieressä seisomista ja ratsastaessa pysähdyksiä. Se toimi oikein kivasti koko liikutuksen ajan. Maanantaina taas Armi sai päivällä kengät alleen ja se oli kuulema käyttäytynyt oikein hyvin. Me vähän jännitettiin että jos sillä ei ole ennen ollu kenkiä ni mitä se sanoo niistä. Iltapäivällä kun olin päässy koulusta lähdin heti ratsastamaan ja harjoiteltiin taas korokkeen vieressä seisomista sekä ympyrällä kaaren mukaisesti taipumista. Maanantaina sillä olin jonkun tason kiukku päivä sillä se nakkeli vähän päätä ja ravissa venkoili aika paljon. Ympyrät sujuivat yllättävän hyvin. En ratsastanut kovinkaan kauaan sillä olin sopinut illaksi muuta menoa joten tein vaan sen että se toimi niin kuin itse halusin ja lopetin siihen.

Oikeita töitä!

Tänään haettiin satula sovitukseen Konitorista ja ensimmäistä kertaa kotona ratsastin Armin satulaselässä. Pelkkä selkään nousu aiheutti jo jos jonkinlaista ongelmaa sillä ainakun olin ponnistamassa että nousisin selkään Armi ottaa joko rauhallisia askelia eteenpäin tai jännittyy ja tekee sivuloikan, en ymmärrä mikä sillä oikein oli siinä mutta tosin luulen että kaikki johtui vaan ja ainoastaan minusta kun yritin kivuta sinne selkään polvet tutisten. Pienen rohkasu mietinnän jälkeen pääsin selkään ja aloin kävelemään tarhaa ympäri. Alussa Armi jännittyi ja käveli töksähtelevästi ja en kyllä minäkään siellä selässä ollut kovinkaan rentoutuneena. Pari kertaa kun oltiin tarha kierretty ympäri aloin itse rentoutumaan ja siinä samassa hevonenkin alkoi louskutteleen kuolainta ja vetreytyä. Armi kuunteli tosi hyvin pohetta jotenka aloitin työskentelyn yksinkertaisella kulmaan ratsastamisella ilman mitään ylimääräisiä värkkäyksiä vaan siten että saan sen hevosen menemään riittävän syvälle sinne kulmaan. Armilla on taipumusta oikoa joka tilanteessa teitään. Jonkin aikaa sain tehä töitä että onnistuin viemään sen  riittävän pitkälle sinne kulmaan mutta kuitenkin yllättävän nopeasti kulmat alkoi sujua. Kulmankurkistelujen jälkeen aloin ravaamaan. Ensiksi ravasin ihan pieniä pätkiä. Ihan vaan sen verran että se siirtyi raviin pari askelta ravia ja käyntiin. Syy lyhyille ravipätkille on se kun tarha on vähän kalteva ja Armi ei tukeutunut tuntumalle kunnolla niin en uskaltanut mennä alamäkeen sillä. Tein ravisiirtymisiä kumpaankin suuntaan jonkin aikaan että ne alkoi sujua. Pikkuhiljaa Armi alkoi tarjota itse ravia, ja uskaltauduin ottamaan ohjia paremmin tuntumalle ja ravaamaan myös loivaan alamäkeen ja loppujen lopuksi ympäri tarhaa. Ravissa huomasin että olin alusta asti ratsastanut sitä liian varovasti, sille riitti että otti ohjat kunnolla käteen ja pyysi rohkeesti pohkeella ja välillä raipalla pohkeen takaa hipsuttamalla. Selvästi Armi osaa jo aika paljon asioita mutta niitä pitää pyytää selvemmin. Äiti sanoi että se on koulutettu saksalaistyylillä ja sen on voinut sisäänratsastaa joku miesratsastaja joka meinaa sitä että joudun tekemään itse enemmän töitä voimallisesti. Siihen äiti lisäsi vielä että, sitten kun saan sen toimimaan vielä vähän paremmin voin alkaa herkistämään sitä.

Puun takana tais olla pienivihreämörkö ;)

Tuo satula vaikuttaisi aika hyvälle tuonne selkään, jos tuo olisi nyt Armille se oikea satula se meinaisi sitä että joudun hankkimaan sille uudet suitset. Eihän noin hieno neito voi eri värisillä suitsilla mennä mitä satula on. ;) 

Eilen Armilla oli vapaapäivä koska olin mökillä Santerin kanssa. Ja tultiin sieltä pois vasta joskus ysinaikaan.

Eilen Armilla oli vapaapäivä, koska olin Santerin luona yötä ja kun neljän aikoihin tulin sieltä kotiin lähdettiin käymään tutun mökillä istumassa iltaa. Siellä syötiin hyvin ja pelattiin korttia. Oli ihan mukavaa viettää aikaa ilman puhelimia tai muita laitteita. Tuollaisia hetkiä tulee tosi harvoin millon kellään ei olisi puhelinta kädessä. Tosin minä pilasin puhelimettomuuden sillä kun laitoin omani lataukseen ja katsoin WhatsApp viestit jotka oli sen parin tunnin aikana tullut. Mutta kun kukaan ei sitä nähnyt niin silloinhan sitä ei ole tapahtunutkaan. ;) Puolenyön aikoihin oltiin kotona ja annettiin hevosille vähän heinää ja täytettiin vesi astiat vielä kertaalleen.

Tänään äitini juoksutti Armin pellolla ja minä katsoin sivusta sekä kuvasin. Armin liikkeet on tosi kivaa katsottavaa, varsinkin ravissa kun se alkaa rentoutua. Näyttää aivan siltä kuin se liikkuisi parisenttiä maanpinnasta ilmassa.  En malta odottaa miltä se näyttää sitten kun se saa vähän lihasta ympärilleen. Siinä tulee varmasti silmä lepäämään jos se nyt jo näyttää noin hyvälle!

Mutta niin äiti juoksutti sitä pelkästään ravissa ja teki sillä ravi käynti siirtymisiä. Alussa neitiä ei meinannut oikein kiinnostaa työn teko ja teki hurjat provosoinnit jotka sain vielä hyvä laatuisena kameralle.

Toivottavasti tammasta ei löydy tuon enempää "huonoja tapoja". Tämän pienen alku kahinan jälkeen Armi alkoi hyvin nopeasti tajuta mitä siltä pyydettiin ja alkoi rentoutumaan. Armissa on hyvänä puolena sen nopeasti rentoutuminen. Sillä se ei ole oikein jännittäjä tyyppiä. :)

Eilen 3.8 ratsastin Armilla kotona ensimmäistä kertaa. Voin heti näin aluksi sanoa että mua ei oo vähään aikaan jännittänyt yhtä paljon kuin eilen. Menin ilmansatulaa koska Armille ei ole vielä löytynyt sopivaa penkkiä. Voi olla että joudun näin alkuun tyytymään äitin norbet kofiin. Itse en siitä satulasta kovin paljoa tykkää. >.< 

Mutta niin poikkesin vähäsen aiheesta. Armi oli hyvin kuulolla ja otti avut kohtuu hyvin vastaan. Liikkuminen ohjastuntumalla eteenpäin ei oo Armista kovin kivaa ja se voi johtua hampaista. Siksipä täytyy mahdollisimman pian käydä tarkistuttamassa ettei oo piikkejä ym siellä suussa. Eilen menin pelkästään käyntiä ja jatkossakin pyrin saamaan käynissä avut toimimaan ennen kuin lisätään vauhtia. 

Luonteeltaan Armi on kyllä täysi 10+. Se ei välittäny vaikka kissa hyppi tarhan vieressä puskaan ja pois. Eikä se liiemmin välittänyt 4-vuotiaasta siskostanikaan joka juoksenteli ympäripihaa. Ja muutenkin se on kaikin puolin ihmisläheinen ja kiltti tamma.

 

 

Tänään aloitin liikutuksen juoksuttamalla. Liinassa Armi on vähän epävarma ja pyrkii pysähtymään aina tilaisuuden tullen. Mutta pienellä kannustuksella se liikkuu. Lopussa se alkoi ravaamaan rennosti eikä se enään pyrkinyt pysähtymään koko aikaan. Juoksutuksen jälkeen nousin selkään. Menin taas ilmansatulaa. Alussa Armi käveli jännittyneesti ja hieman epävarmasti. Riittävällä kehumisella neiti alkoi rentoutumaan. Suoraan kulkeminen oli tänään todella vaikeeta tytön mielestä. Itselläni oli jo eilistä enemmän itsevarmutta ja uskalsin vähän murahtaasille jonka jälkeen alkoi kuuntelemaan taas vähän paremmin. Pienellä yllytyksellä otin sillä pienen pätkän ravia. Sillä on aivan uskomattoman pehmee ja kevyt ravi. Tosin tämän kyseisen ravipätkän jälkeen sillä taisi kasvaa juuret. Se ei liikkunut eteen eikä taakse sivulle liikkumisesta nyt puhumattakaan. Jouduin pyytämään pienen kuiskailun ja maanittelun jälkeen apua äitini kaverilta joka tuli meille kylään. Se sitten talutti kierroksen tarhan ympäri meitä ja lopetin siihen että sain sen itse pysäytettyä. 

Liikutuksen jälkeen hoidin sen jalassa olevan haavan mikä oli tullut sille kun oli saapunut suomeen. En tarkalleen tiedä mitä sille oli käynyt mutta onneksi se haava on vain pinnallinen ja jo paranemaan päin. :) 

Heippa taas kaikki! Palaan kirjoittelemaan blogia pitkältä tauolta uusin kujein. 

Pariviikkoa takaperin Poni myytiin ja se lähti uuteen kotiin pohjanmaalle. Se pääsi hyvään kotiin harrasteponiksi lapsiperheelle. Luulen että tämä koti on Baltikin loppuelämänkoti. <3 Päästyään uuteen kotiin se oli saanut heti pienen poniherran tarhakaverikseen. :)

Ja nyt uusiin asioihin....

Tämä tässä on Armi. 

Armi on 7vuotias hannovertamma joka hankittiin osittainn sen suvun vuoksi. Ratsastettavuudeltaan Armi on täysin osaamaton. Ratsastamisen aloitan sen kanssa siis ihan nollasta. Torstaina kun päästiin ukkosmyrskyn jälkeen purkamaan heppa ulos autosta ja talutin sen tarhaan, päästin irti ja jäin katsomaan kun se kiersi tarhan ympäri rauhallisesti kävellen ja pysähtyi heinäkasalle syömään. Siinä hetkessä mietin että mihin mä olen itteni sotkenu. Tarkotus oli hankkia kokenu vähän vanhempi hevonen jonka kanssa saisin ratsastuksellista kokemusta ym. Mutta sitten mulle tuleekin 7-v tamma joka on ikäänsä nähen tosi pahasti jälessä. Järjellä ajateltuna tässä ei ole mitään järkeä mutta sitä ei voi sanoin selittää miltä tuntuu kun se oikea hevonen osuu kohdalle. Myynti ilmotuksia muutaman viikonluettuani Armi oli ainoa jonka kohalla tuli sellanen "TUO, tuon mä haluun!" Ja niin se seisoo tuolla takapihalla laskien nelostiellä meneviä autoja välillä syöden heinää ja mietiskellen matkaansa Saksasta tänne Suomeen päätyen niinkin isoon paikkaan kuin Tikkakoski. Taitaa pienen tamman pää olla aika pyörällä vielä monen pävän matkasta.

Tästä alkaa meidän yhteinen taival askel askeleelta kohti kilpakenttiä! 

-wilma