Heippa taas kaikki! Palaan kirjoittelemaan blogia pitkältä tauolta uusin kujein.
Pariviikkoa takaperin Poni myytiin ja se lähti uuteen kotiin pohjanmaalle. Se pääsi hyvään kotiin harrasteponiksi lapsiperheelle. Luulen että tämä koti on Baltikin loppuelämänkoti. <3 Päästyään uuteen kotiin se oli saanut heti pienen poniherran tarhakaverikseen. :)
Ja nyt uusiin asioihin....
Tämä tässä on Armi.
Armi on 7vuotias hannovertamma joka hankittiin osittainn sen suvun vuoksi. Ratsastettavuudeltaan Armi on täysin osaamaton. Ratsastamisen aloitan sen kanssa siis ihan nollasta. Torstaina kun päästiin ukkosmyrskyn jälkeen purkamaan heppa ulos autosta ja talutin sen tarhaan, päästin irti ja jäin katsomaan kun se kiersi tarhan ympäri rauhallisesti kävellen ja pysähtyi heinäkasalle syömään. Siinä hetkessä mietin että mihin mä olen itteni sotkenu. Tarkotus oli hankkia kokenu vähän vanhempi hevonen jonka kanssa saisin ratsastuksellista kokemusta ym. Mutta sitten mulle tuleekin 7-v tamma joka on ikäänsä nähen tosi pahasti jälessä. Järjellä ajateltuna tässä ei ole mitään järkeä mutta sitä ei voi sanoin selittää miltä tuntuu kun se oikea hevonen osuu kohdalle. Myynti ilmotuksia muutaman viikonluettuani Armi oli ainoa jonka kohalla tuli sellanen "TUO, tuon mä haluun!" Ja niin se seisoo tuolla takapihalla laskien nelostiellä meneviä autoja välillä syöden heinää ja mietiskellen matkaansa Saksasta tänne Suomeen päätyen niinkin isoon paikkaan kuin Tikkakoski. Taitaa pienen tamman pää olla aika pyörällä vielä monen pävän matkasta.
Tästä alkaa meidän yhteinen taival askel askeleelta kohti kilpakenttiä!
-wilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti