Heippa taas! Tänne kirjottelu on vähän jääny, mutta siitähän mä varoitin jo heti alussa että en ota stressiä tänne päivittelyistä. Aika on menny älyttömän nopeasti. Nyt on tasan kuukausi jouluun ja Armin saapumisesta suomenkamaralle on noin nelisenkuukautta.
Sen kanssa on tapahtunut ihan älyttömän nopeaa edistystä. Pieni suuri hirvenpoika joka oli epävarma eikä uskaltanut edes kävellä eteenpäin rennosti osaa nyt jo niin paljon! En voi olla kuin ylpeä pikkutammastani. Meillä on ollut tässä neljänkuukauden aikana pelkkiä onnistumisia muutamaa typpäystä lukuunottamatta. Ja toivon että jatketaan samaan malliin!
Olen ratsastaessa harjoitellu neidin kanssa nyt väistöjä ja avoja. Jotka onnistuu välillä ihan hyvin. Oikee laukka on vaikee mutta kerrasta riippuen se löytyy hyvin ja joskus vähemmän hyvin. Tikkujakin ollaan päästy ylittämään ja hypätessä A on hirveän epävarma ja haluaa ensin pöristellä puomeille.
Minja on käynyt pitämässä meille tunteja ja siitä on ollut suunnattomasti hyötyä. Toissa viikonloppuna Minja lainasi Armia Håkun valmennukseen kun hänen oma hevonen on saikulla. Tai oli. Håkulta A sai kuulemma paljon kehuja ja minja sai neuvoja sen kanssa miten se voi auttaa minua Armin kanssa. Eli hyötyä molemminpuolin!
Vähän hätiköity postasus kun hypyllä tän kirjoitin mutta se ei mua haittaa ja toivottavasti se ei teitäkään haittaa, sillä halusin vaan kertoa että ollaan vielä elossa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti