Koeviikon motivoimana

Ajattelin kirjoittaa tänne taas pitkästä aikaa vähän pidemmän postauksen eilisestä ja tänpäiväisestä touhuilusta. Mutta ensiksi vähän höpötyksiä. 

Mulla alkoi tiistaina koeviikko ja se oli odotettua helpompaa. Tänään tein toiseksiviimeisen kokeen ja maanantaina on vielä matikan koe. Kivaa huomata että on asioita joista selviän vaikka sitä välillä vähän epäillään. :)  Toivottavasti jatkossa hommat sujuu yhtä kivuttomasti. Tai no ehkä vähemmän kivuttomammin voisi toimia sillä kolmeen kokeeseen 1-3 esseetä tai essee tyyppistä tehtävää kirjoittaneen 2-3 sivulle voi sanoa että tuntuu kädessä siltä että kirjoittaisi vieläkin. :D

Vois varmaan vähän eilisestä kertoa. Eilen ratsastin pellolla ja työskentelyn laatu oli vähän epäilyttävää. Meillä ei meinannu toimia mikään eikä loppujen lopuksi kyllä toiminukkaan. 

Aloitin ratsastamalla käynnissä pysähyksiä josta siirryin työstämään ravissa voltteja. Tähän asti yhteis työ sujui ihan kohtuudella ja oli ihan kivaakin. Jonkun ajan päästä äiti laittoi kaks ravipuomia jotka oli järkytys tietenkin näin hienolle leidille. Muutaman yrityksen jälkeen neiti hyväksyi kohtalonsa ja suoriutui tehtävästi varsin mallikkaasti.

Tässä vaiheessa aletaan siirtyä ongelman ytimeen. :) Nimittäin laukkaan. Onse vaan niin vaikeeta nostaa se laukka ja vielä jatkaa sitä laukkaa pidemmälle kuin askeleen verran. Tätä me sit ährättiin melkein puolituntia, ravia, askel laukkaa, puolikierrosta ravia, askel laukkaa. Eikä odotuksiakaan siitä että sitä olisi voinut jatkaa pidemmälle.

Kaikessa rehellisyydessä multa loppui lopulta kunto ja äiti otti Armin liinan päähän jossa se sit laukkasi ehkä kierroksen tai pari.

Eilinen ratsastus oli niin hermoille käyvää ja teki mieli itkeä. Mutta niin se vaan menee että aina ei voi onnistua. Välillä näinkin päin eikä aina super hyvin.

Tänään äiti juoksuttin Armin ensin kentällä ja sit ratsasti sitä käynnissä perus asioita läpi. Neiti toimi loppujen lopuksi hyvin ja äiti tykkäs. :)

Olkaahan viikonloppuna sit nätisti! :)